|
Mitä sovittelu on?
Sovittelu on vapaaehtoinen konfliktinhallintamenetelmä, jossa puolueeton ulkopuolinen henkilö, sovittelija, auttaa riidan osapuolia erityisen sovittelumenettelyn avulla löytämään molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Sovittelija ei ratkaise osapuolten ongelmaa vaan toimii sovinnon mahdollistajana (fasilitaattorina). Sovittelija ohjaa prosessia, jonka lopputuloksena asianosaiset itse löytävät ratkaisun. Hän ei ole passiivinen vetäytyjä vaan aktiivinen kuuntelija. Sovittelija sallii myös tunteiden käsittelyn, moraalisen pohdinnan ja arvokeskustelun. Sovittelija ei tuomitse, mutta huolehtii kuitenkin siitä, että sopimus on osapuolille kohtuullinen. Sovittelu on tulevaisuuteen suuntautuvaa sosiaalista toimintaa, jolla aktiivisesti etsitään pysyviä myönteisiä ratkaisuja. Sovittelu on oppimisprosessi.
Moserni sovittelu perustuu restoratiivisen oikeuden teoriaan (restorative justice) eli korjaavaan konfliktinratkaisuun. Se toteutetaan parhaiten fasilitatiivisessa sovittelussa, jossa ovat mukana kaikki osalliset henkilökohtaisesti. Arvoina ovat ihmisten kunnioittaminen, suvaitsevaisuus, myötätunto, luottamus ja anteeksianto. Sovittelun ydin on dialogi, oppimisen halu ja toisen ihmisen näkökulman ymmärtäminen.
Helsingin sovittelukonferenssissa 2006 pohjoismaisen sovittelun isäksi mainittu norjalainen professori Nils Christie lausui, että sovittelu tulee valtaamaan alaa yhteiskunnissa, koska sillä ei ole miekkaa eli ratkaisu- ja rankaisuvaltaa ja, koska totuus on suhteellista. Sovittelu perustuu siihen, että kansalaiset otetaan mukaan omien asioiden käsittelyyn ja vältetään ulossulkemista, leimaamista ja vieraantumista. Sovittelun suurimpina esteinä ovat ihmisten piintyneet ajattelutavat, ihmisen voimakas rankaisemisen tarve ja organisaatiokulttuurit.
Sovittelumenettely
Sovittelussa ei etsitä syyllistä eikä ehdotonta totuutta. Sovittelussa otetaan huomioon osapuolten kulttuuritausta ja niiden vaikutus menettelyyn. Tietyissä sovitteluissa sovittelija voi käyttää asiantuntija-avustajaa ja osapuolet lainopillista avustajaa. Osapuolet voivat aina käyttää sovittelussa tukihenkilöää.Tavoitteena on, että sovittelija voi kutsua mukaan sovitteluun osapuolten pyynnöstä tai näiden suostumuksella kaikki ne henkilöt, joita konflikti tavalla tai toisella koskettaa ja joiden voidaan uskoa edistävän sovinnon syntymistä. Näin voidaan käsitellä myös konfliktin yhteisöllisiä heijastusvaikutuksia. Sovitteluun osallistujien kanssa aluksi tapahtuvissa luottamuksellisissa erillistapaamisissa sovittelija pyrkii kyselemällä saamaan esille osapuolten arvot, asenteet, voimasuhteet, näkemykset ja intressit. Näin sovittelija luo konfliktista kokonaisnäkemyksen. Yhteistapaamisessa sovittelija pyrkii osapuolten ja sovitteluun osallistuvien muiden henkilöiden välisellä vuoropuhelulla luomaan luottamusta sekä rakentamaan siltaa osapuolten välille niin, että he ymmärtävät, että konflikti on yhtein ja vain heidän yhdessä ratkaistavissa.
|